Joskus elämä potkii päähän, tyttären tapauksessa maa oli kovempi kuin otsa. Jos jotain opimme, niin sen että pyöräillessä on pidettävä se kypärä päässä, joka kerta.

Kuvassa golfpallon kokoinen kuhmu on jo laskenut huomattavasti. Vauhti ei ollut kova, vasta ensi metrit ehti edetä pyörällä kun meni nurin. Kunnon tällin saikin, aivotärähdyskään ei ihan lievemmästä päästä ollut. Loppuilta meni maatessa, oli aivan voimaton ja oksentelikin pari kertaa. Onneksi ei mitään vakavampaa sattunut, kulkee nyt kävelevänä varoituksena kypärättä ajon vaaroista. Ressukka.

Tehdään täällä vielä käsitöitäkin vaikkei mitään olekaan valmistunut pitkään aikaan. Kesken on pieni mekko, sen ehkä voi jo valmiina esitellä ensi viikolla. Ja aloitin ikuisuusprjoketin.

Tällaisia neliöitä olen virkannut kotiväestä. Päiväpeite parisänkyyn tästä tulee joskus. Todellakin joskus... Laskin tarvitsevani 306 neliötä, valmiina on 20. Repikää siitä huumoria :D Saattaapi peitettä joutua hieman odottelemaan, kyllästyminen virkkaamisen saavutettiin juuri noiden 20 neliön jälkeen. Tunnissa virkkaa yhden, jokaisessa on 6 pääteltävää langanpäätä... Oisko hauskaa jättää kaikki päättely siihen kun kaikki laput on valmiit =D Juuei, päättelen kaikki heti lappu kerrallaan, ihan vain huvin vuoksi :)
Eipä ole muutoinkaan kauheasti ehtinyt sohvannurkassa käsitöiden parissa lorvia, on pitänyt kiirusta nurmikentällä. Pari viikkoa vasta golfkautta kestänyt ja nyt jo alkaa yläselkä kipuilla, poskipäätkin pääsi tänään jo kärvähtämään eikä aurinkokaan vielä porota kuumimmillaan. Urheiluvammoja luvassa tästä eteenpäin... Ettekä usko miten poikki voi olla 9km kävelemisen jälkeen ihminen joka on koko talven istunut sohvalla neuloen. Minä tiedän, sen jälkeen ei päässyt enää kävelemään.