Töitä 9 yötä putkeen, nyt saa jo riittää. Onhan sitä kiva olla töissä ja tehdä ylimääräisiäkin vuoroja, tarpeeseen raha tulee mutta rajansa kaikella. Ehkä.. 7 yötä "omassa duunissa" ja 2 ekstraa "vanhalle" työnantajalle, joko nyt saa sanoa jotta väsyttää työnteko. Tuntuu et vieraantuu jo kotielämästäkin, muutaman tunnin illansuussa ehtii kotona olemaan, laittaa ruoan ja istuu sohvalla puolipökerryksissä. Yötyön ehdottomasti parhaimpiin puoliin kuuluu pitkät vapaat. Jos niitä osaa pitää. Kuukausi sitten olen viimeksi ollut koko viikon vapaalla, mitä pitkiä vapaita kolmen tai neljän päivän rakoset yöputken välissä muka on? Oma valinta, kukaan ei pakota ottamaan lisätöitä päätyön rinnalle. Vaikeinta on sanoa ei, lupaa tehdä vuoroja vaikkei välttämättä aina niin haluaisikaan.

Käsityörintamalla olen virkannut muutaman lasinalusen niinä harvoina kotisohvalla vietetyillä tunneilla. Tyttärelle Tenneseestä virkkaamani topin kokosin eilen. Kuvasinkin, kännyllä, viestit ei jostain syystä toimi enkä saanut sitä kuvaa tänne asti. Toisella kertaa sitten. Veljentyttöä lahjon isoveljestä neulotulla pitkänmallisella neuletakilla, valmistunee ehkä jo tänään illalla. Jäljellä enää aina yhtä inhottava kokoamisvaihe, olat ja toinen hiha on jo ommeltu, liian paljon vielä saumoja kasaamatta. Novitan lehteä kuolasin eilen, löysin monta toteutukseen asti pääsevää mallia. Jätin lehden tyttären katseltavaksi, arvaan jo etukäteen hänen haluavan ainakin tämän ja tämän. Yllätyn jos ei halua tätä ja tätä. Ensimmäiseksi ajattelin tehdä boleron, halusi tyttö tai ei. Todennäköisesti tulee haluamaan :) Helmivirkkausta ainakin pitää kokeilla.

Näyttää pahasti siltä etten lähikuukausina ota yhtään ylimääräistä työvuoroa. Ei ehdi kun käsityöt pitää kiireisinä. Opettelen sanomaan EI.

Auringonpaisteista kevätpäivää.