Ennen muinoin neuloin yhden työn kerrallaan, sitkeästi käyttövalmiiksi ennen uuden aloittamista. Uusia ideoita oli pää puolillaan, sitä rivakammin sitten neuloin jotta saan sen käsillä olevan työn ensin valmiiksi. Vain yksi työ kerrallaan, päätin vakaasti. ...Vähän lienee karannut mopo käsistä (vai pitäisikö tässä yhteydessä todeta puikot), keskeneräisiä töitä on useampi ja vailla tunnontuskia aloitan aina uutta. Niinkuin kävi eilen, bongasin ihanan pipan ohjeen ja sen sijaan että oisin virkannut ensin muutamaa kerrosta valmista vaille olevan pipon loppuun, syöksyin lankakaapille ja aloitin uutta neuletta. Pikkasen kyllä siinä vaiheessa juolahti mieleen olisko kannattanut ensin tehdä lähestulkoon valmis työ valmiiksi, mutta ehei, ei järjen ääni voittanut enää siinä :) Lopputuloksena on ihana seittemästä veikasta neulottu vaaleanpunainen pipa, toinen vastaava jo puikoilla ja suunnitelmissa tehdä veljien lapsille (2 tyttöä ja poika) setit mihin kuuluu pipo, kaulaliina ja sukat, lapasia tää ei neulois peukalon takia. Että silleen.

Virkata ehtii myöhemminkin, kuten neuloa fifiä ja villapaitaa ja eihän välttämättä ihan heti tarvi yhdistää villatakinkaan kappaleita kauluksen neulomisesta puhumattakaan. Napit ennättää sitten joskus nekin, kunhan ensin muistaa käydä nappikaupassa. :D